Jo oli vaalit!
Siniset onnistuivat syömään juuri sen verran persuja, että ykköspaikka jäi näiltä saamatta. Mutta suurin yllätys oli silti se, ettei SDP saanut enempää kannatusta. Neljä vuotta sitten Sipilän strategia oli paljon parempi. Hän ei oikeastaan sanonut tai luvannut mitään konkreettista vaan koetti olla ärsyttämättä ketään ja onnistui erinomaisesti.
Rinne puhui paljon ja pääsi aina opposition äänitorveksi mediaan. Mahdollisuus annettiin ja se hukattiin. En muista, koska viimeksi pääoppositiopuolueen puheenjohtaja olisi taantunut sellaiseen alisuorittamiseen kuin Rinne viimeisessä Ylen tentissä.
Ilman häntä SDP olisi voinut saada vastaavan voiton kuin keskusta neljä vuotta sitten ja kymmenen paikkaa enemmän eduskuntaan. Demareiden sisäisessäkin mittauksessa hän oli vasta kolmas, vaikka oli ehdolla suurimmassa vaalipiirissä Uudellamaalla.
Nykytilanteessa politiikka on sellaista että joko a) ajaa jotain hyvin suppeaa agendaa ja varmistaa tietyn kulman kannatuksen välittämättä muusta tai b) jos haluaa olla yleispuolue, niin mitä vähemmän sanoo konkreettista sitä parempi. Tämä kehitys on johtanut siihen, että meillä on 5 keskisuurta puoluetta.
Muistelen, että Paavo Lipponen ei vastannut 1990-luvun kultakaudellaan lainkaan vaalikoneisiin. Lipponen arvioi, ettei hänen valtiomiesmäinen imagonsa kestä sitä, että heittelee tarkkoja kantoja päivänpolttaviin nippeleihin.
Ehdottomasti positiivisinta eilisessä: kaikkien puolueiden sisällä minun makuuni asiallisimmat politiikot saivat hyvin ääniä.
SDP:ssä Sanna Marin keräsi eniten ja edustaa uutta nuorta sukupolvea (en tunne, että voisin arvioida enempää).
Persuissa – ja oli heistä mitä mieltä tahansa – Halla-Aho on älykäs ja minusta populistiksi maltillinen poliitikko. En pitänyt persujen nousua suurena yllätyksenä viimeisten viikkojen jälkeen. Halla-aho oli vaalitenteissä minusta paras argumentoimaan asiansa omasta näkökulmastaan ja hän käyttäytyi asiallisesti muiden huutaessa toistensa päälle kuin pikkulapset.
Kokoomuksessa on paljon syytä hymyyn. Kaikki top kuusi ääniharavaa edustavat modernia ja nuorekasta linjaa. Lepomäestä, Häkkäsestä tai Mykkäsestä tulee seuraava puheenjohtaja. Hyvästi kalapuikkoviiksiänkyrät.
Vihreissä Haavisto keräsi odotetusti ison potin ja paljon uusia nimiä, nuoria ja naisia!
Hallitusneuvotteluista tulee erityisen haastavat. Pelkään, että Rinne tulee turhautumaan monta kertaa.
Ennakkoarvailuissa ykkösvaihtoehtona pidetty SDP+KOK+Vihr (98 paikkaa) on hankala. Jos siihen ottaa yhden puolueen lisää, tämä pieni puolue on neuvotteluvoimaltaan käytännössä yhtä vahva kuin kolme muuta, eikä hallitus kestä sitä, että yksikään puolue neljästä lähtee. Siksi hallitukseen tarvitaan kaksi pienempää puoluetta. Vasemmistoliittoa voi yrittää, mutta kokoomus ei suostu vasemmistoagendaan, ellei tasapainottajiksi saada sekä RKP että KD. Tuollainen koalitio voisi toimia hyvien aikojen hallituksena, mutta tuskin kelpaa orastavan taantuman alla kokoomukselle. Jos kokoomus vaihdetaan keskustaan, viimeksi mainitun pitää saada paljon tavoitteitaan läpi. Muussa tapauksessa haluavat varmasti kasvaa korkoa oppositiossa.
Yksi vaihtoehto on SDP+KOK+KESK hallitus. Se on Rinteen viimeinen ja toteutuksen osalta epätodennäköinen mahdollisuus ennen kuin Halla-aho pääsee yrittämään.
Jos Rinne ei saa hallitusta kasaan, voi edellisen porvarihallituksen pohja olla ihan hyvin mahdollinen tai jopa todennäköinen.
Voisiko Halla-ahosta tulla pääministeri? Ei välttämättä ihan niin paha skenaario kuin monesta nyt tuntuu. Persujen täytyy saada muutama avaintavoite läpi maahanmuuttoon ja turvallisuuteen liittyen, ja sen jälkeen Halla-aho antaa tilaa Kokoomuksen ja Keskustan toiveille.
Yleisesti voisin vielä todeta, että seuraavat viikot ja ehkä kuukaudetkin ovat parasta aikaa, koska meillä ei ole hallitusta. Yhtään kelvotonta uutta päätöstä ei synny. Peace!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti