tiistai 3. lokakuuta 2017

Finnairin myynti olisi suuri riski

Pörssikurssien nousu kiihdyttää keskustelua Suomen valtion pörssiomistusten myynnistä. Yksi kiinnostavimmista tapauksista on Finnair, josta valtio omistaa 55 prosentin osuuden. Finnairin toimitusjohtajan Pekka Vauramon mukaan hänen johtamansa yhtiö on liian pieni menestyäkseen (HS 28.9.).

Finnair kuuluu valtion osakesalkun strategisiin omistuksiin. Kansallisella lentoyhtiöllä on ratkaisevan tärkeä rooli, kun pieni ja syrjäinen maa verkottuu maailman suuriin keskuksiin. Hyvät lentoyhteydet ovat menestyvän talouselämän ja kasvavan turismin elinehto.

Jos Finnair myytäisiin suuremmalle lentoyhtiölle, esimerkiksi British Airwaysille, sen kohtaloksi koituisi todennäköisesti syöttöyhtiön rooli. Tällaiseen asetelmaan liittyisi ilmeisiä riskejä:

British Airwaysin velvollisuus olisi oman liiketoiminnan optimointi ja synergiaetujen maksimointi. Suomen etu jäisi tässä pohdinnassa toissijaiseksi. Suurimmassa vaarassa olisivat maakuntien kannattamattomat reitit. Finnairin tehokkaimmat Airbus 350 -koneet siirtyisivät reiteille, joilla niistä voitaisiin tehdä nykyistä suuremmat voitot.

Uusi suuryhtiö pyytäisi varsin todennäköisesti suomalaisilta maakunnilta ja kaupungeilta tukea heikkojen reittien ylläpitämiseen. Hinnat nousisivat. Osa Helsingin suorista yhteyksistä Aasiaan ja Amerikkaan joutuisi vaaravyöhykkeelle. Suomi menettäisi kilpailuedun, jonka laadukas kansallinen lentoyhtiö on tarjonnut.

Suomen valtio saisi Finnairista 1,2 miljardin euron myyntitulon, jos yhtiö myytäisiin nyt. Se hidastaisi valtion velkaantumista vain muutamien kuukausien ajan, mutta vaikuttaisi liike-elämään, turismiin ja maakuntiin useiden vuosikymmenien ajan. Pitkän aikavälin kustannus olisi moninkertainen saavutettavissa olevaan pikavoittoon verrattuna.

Myyntihaluja perustellaan usein Vauramon tapaan suuren mittakaavan eduilla, mutta väitteen tueksi ei yleensä esitetä todisteita.

Monet liiketoiminnan keskeiset kustannuserät - esimerkiksi polttoaineet, lentokenttämaksut ja maapalvelut - ovat kaikille lentoyhtiöille samoja tai lähes samoja.

Jos pienet ja keskisuuret lentoyhtiöt toimivat rohkeasti ja oikea-aikaisesti, ne pystyvät hankkimaan koneita jopa edullisemmin kuin suuret. Finnairin edellisten johtajapolvien aikana toteutettu A350-laivaston hankinta on erinomainen esimerkki tällaisesta toiminnasta.

Menestyvien lentoyhtiöiden joukossa on aina ollut sekä suuria että pieniä lentoyhtiöitä. Suuret ovat kutistuneet pienemmiksi tai tehneet konkursseja ja pienet ovat kasvaneet suuremmiksi.

Hyviä esimerkkejä tästä kehityksestä ovat mm. Norwegian, Easyjet, Southwest Airlines, Singapore Airlines ja Finnair itse. Innovatiivisuus yhdistää näitä kaikkia, mutta Finnairin ja Singapore Airlinesin kilpailuvaltteihin kuuluu myös erinomainen palvelu.
Pienestä Singaporen kaupunkivaltiosta tuli talouden ja turismin keskus nimenomaan loistavien lentoyhteyksien ansiosta.

Singaporen valtio omistaa edelleen enemmistön kansallisesta lentoyhtiöstä sijoitusyhtiönsä Temasekin kautta, vaikka Singapore kuuluu vapaan markkinatalouden äänekkäimpiin puolestapuhujiin. Valtion osuus on 56 prosenttia eli lähes sama kuin Suomessa.

Singapore Airlines oli aikoinaan pienempi yritys kuin Finnair. Valtion omistus ei ole estänyt sitä nousemasta maailman suurimpien ja arvostetuimpien lentoyhtiöiden joukkoon.

Suomalaiset yritysjohtajat ja yrittäjät ovat yleensä sitä mieltä, että valtion pitäisi luopua omistuksistaan pörssiyhtiöissä. Finnair on poikkeus. Se on yksi Suomen tärkeimmistä valtionyhtiöistä. Pörssinoteeraus pitää huolta yhtiön kilpailukyvystä ja tarjoaa mahdollisuuden investointien rahoitukseen. Yksityiset sijoittajat osallistuvat tällä tavalla Suomelle tärkeiden yhteyksien ylläpitämiseen ja laajentamiseen.

Jos valtio tarvitsee rahaa, se voi luopua metalliteollisuuden yritysten vähemmistöosuuksista. Finnairin enemmistön myyntiin liittyvä riski on kuitenkin liian suuri. Se saattaisi olla vielä suurempi virhe kuin sähköverkkojen myynti ulkomaisille sijoittajille oli.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti