lauantai 25. kesäkuuta 2016

Mahdollisuuksien maa – mitä Billnäsin ruukin 375 vuotta opettaa

Suomen teollisuus sai alkunsa siitä, kun nuori ruotsalainen yrittäjä Carl Billsten kyllästyi Tukholman seisovaan ilmaan ja muutti Österlandetiin, mahdollisuuksien maahan.
Billsten perusti Turkuun suuren meritullin ja sai lisenssin suolan tuonnille. Bisnes kukoisti ensin. Muutamien vuosien kuluttua se romahti, kun valtion veropolitiikka muuttui. Piti keksiä jotakin muuta. Uutta ideaa ei voinut kehua erityisen ainutlaatuiseksi, mutta se toimi. Sotaisa Ruotsi tarvitsi rautaa, joten Billsten rakensi masuunin ja kaksi kankirautavasaraa Mustionjoen rantaan. Ruukinoikeudet hänelle myönsi kuningatar Kristiina 25. kesäkuuta 1641.

Kunigatar Kristiina 
Siitä päivästä on kulunut tänään 375 vuotta. Ruukki on sopeutunut. Liki satavuotias Suomikin on muuttunut. Kurjuudesta on noustu maailman kehittyneimpien kansakuntien joukkoon. Myös aineellisesti Suomi on hyvin rikas maa. Rahaa ja varallisuutta on enemmän kuin koskaan ja velkaa vähemmän kuin monilla muilla. Siltä näyttää, kun asiaa katsoo riittävän pitkällä sihdillä. Lyhyen aikavälin ongelmat ovat Billnäsin kummituksille silmänräpäyksiä. Ruukilla on aikaa, kunhan joku vain pitää katot kunnossa.

Billnäsin teknologia edusti aikoinaan oman alansa huippua. Tuottavuus ja jalostusaste kohosivat hurjaa vauhtia 1800- ja 1900-luvuilla. Tuotteet olivat kilpailukykyisiä ja tarpeellisia. Raudasta tehtiin suurin piirtein kaikkea, mitä raudasta voi tehdä, työkaluista tykinkuuliin. Puut Suomi kaatoi Billnäsin kirveillä. Armeija puolusti itsenäisyyttä juoksuhaudoissa, 
jotka kaivettiin Billnäsin lapioilla. Sotien jälkeen teollistuvan Suomen pääkonttorit kalustettiin Billnäsin toimistokalusteilla.

Teknologian, markkinoiden ja liiketoiminnan muutokset ovat aina ohjanneet ruukin kehitystä. Billnäsillä on ollut vaikeita aikoja niin kuin Suomellakin. Teollinen toiminta alueella päättyi yli 30 vuotta sitten, koska siihen ei ollut enää edellytyksiä.


Billnäs oli pitkään hiljaa mutta se ei tuhoutunut. Lumoavan kaunis historiallinen alue nousee tulevaisuudessa uuteen loistoon, kun sinne tuodaan innovatiivista ja korkealuokkaista palveluliiketoimintaa. Päästetään ihmiset irti, tarttumaan työhön ja luomaan sellaisia asioita, joita kukaan ei ole aiemmin tehnyt. Niin tulee käymään myös Suomelle. Supercellin ja Rovion tarinat todistavat, millaisiin tekoihin bittien patruunat pystyvät. Tämän maan onni on, että tulevaisuuden suurimmat arvot luodaan sellaisessa toiminnassa, johon ei tarvita satamia. Palveluiden, ideoiden ja koodin vienti kiertää ahtaajat ja byrokraatit. Maailma ohittaa voimat, jotka haluavat estää muutoksen. Syrjäisen sijainnin merkitys vähenee.


 Suomi voi menestyä, koska se on vapaa maa. Täällä asuu ihmisiä, jotka ovat saaneet maailman parhaan koulutuksen mukana edellytykset ajatella itse. Vapaat suomalaiset voittavat pelkonsa, hymyilevät ennakkoluuloilleen ja ottavat elämänsä omiin käsiinsä.

Billnäs postikortti



maanantai 15. helmikuuta 2016

Erilaisuus menetti otteensa

Erilaisuus voi usein olla hyvä juttu. Se on voima, joka luo kilpailuetua yrityksille ja kokonaisille kansakunnille.

Suomen nykyinen erilaisuus periytyy 1900-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta. Monta vuosikymmentä erilaisuutemme toimi. Olemmeko testanneet, kuinka hyvin tämä malli nyt toimii? Olemmepa hyvinkin:

Viimeksi kuluneen vuosikymmenen tulos on nolla prosenttia bkt:n kumulatiivista kasvua. Olemme oman verrokkisarjamme jumbo. Kirkkaasta tähdestä on tullut luuseri. Valtiolle, eli meille ja tuleville sukupolville on otettu 50 miljardia uutta velkaa, yrityksiä on mennyt nurin ja uusia firmoja on jäänyt perustamatta. Tämän päälle on saatu reilu annos henkistä pahoinvointia.

Jos tällä tiellä jatketaan, henkinen väkivalta muuttuu fyysiseksi. Tällaista uhkaa ei pitänyt tulla Suomeen. Nyt se on mahdollista.

Olimme ennen ylpeitä omaperäisestä suomalaisesta mallistamme. Ylpeytemme on kärsinyt kovan kolauksen. Mutta miksi emme pysty myöntämään, ettei malli toimi ja korjaamaan sitä?

Suomi kyllä huomasi, kun maailma muuttui eduksemme. Korjasimme kasvun hedelmiä. Myimme Kiinaan ja muille kehittyville markkinoille hevosta suurempia koneita. Poimimme rusinoita, tulimme liian tyytyväisiksi ja jätimme läksyt tekemättä.

Siitä on 20 vuotta, kun Kiinan kasvu toden teolla alkoi. Nyt kun Kiinan kasvu hiipuu ja kilpailu muuttuu monilla toimialoilla eloonjäämisen otteluksi, meillä on Suomessa edelleen ihmisiä, jotka eivät suostu uskomaan, että työpaikat, verotulot, investoinnit määräytyvät maailmanlaajuisessa kilpailussa. Suomi ei ole valmistautunut oikeaan kilpailuun sen paremmin kuin kohtaamaan hiipuvaa maailmantalouden alamäkeä.

Sitä ei pääse pakoon sanomalla, että me emme aio tähän kisaan osallistua. Tai että meidän erilaisuutemme on lopulta niin paljon parempaa, että kyllä muu maailma sen lopulta ymmärtää. Ei se ymmärrä. Eikä sitä kiinnosta. 

Suomen ongelmat eivät poistu itsekseen, kun jonain päivänä suhdanteet paranevat. Ne eivät parane, vaan heikkenevät ja me kuulumme heikoimpien joukkoon. Paratiisimme on vakavassa vaarassa.

Totuuden kieltäjien seurakunnassa riittää kuitenkin väkeä. He sulkevat silmänsä hämmästyttävän isoilta tosiasioilta:

Suomessa on maailman jäykin tai toiseksi jäykin työmarkkina.
Suomessa on yksi maailman huonoimmista huoltosuhteista eli yhtä työssäkäyvää kohti on yksi sairas, eläkeläinen, opiskelija. Verojen ja julkisen sektorin suhde kansantalouden kokoon hipoo maailmanennätystä.

Virallinen Suomi luottaa sopimusyhteiskuntaan, josta olemme olleet niin ylpeitä mutta turhaan. Suomessa järjestetään moninkertaisen määrän laittomia lakkoja Ruotsiin verrattuna, ja julkisen sektorin työntekijöitä edustava JHL pelottelee veronmaksajia uusilla lakoilla, AKT:n koviksista puhumattakaan. Teollisuuden palkat ovat nousseet kymmenessä vuodessa toiseksi eniten. Edellä on vain Kreikka.

Tällaista tulosta tekee suomalainen yhteiskunta. Kun sitten jokin menee yhteiskunnassa rikki, eri alojen asiantuntijat ryntäävät kertomaan, miten yhteiskunnan pitää asiaan puuttua uudella lailla ja miten valvoa, ettei moista pääse enää tapahtumaan.

Tästä erilaisuudesta maailma on suurelta osin irtautumassa. Suomi on rajusti ylireguloitu ja se estää talouskasvua. Menestyvien valtioiden päättäjät ovat tajunneet, että myönteiset voimat lähtevät liikkeelle, kun vapauksia ja kannustimia lisätään ja esteitä poistetaan.

Mahdollisuuksiin keskittyvät ihmiset, yritykset ja valtiot menestyvät. Rajoittajat ja kateelliset kärsivät.

Pääomat siirtyvät sellaisiin maihin, jotka eivät kurista niitä. Mikään isänmaallisuus ei pysty niitä pidättelemään. Yritysjohtajat toimivat väärin, jos he valitsevat hyvästä ja huonosta kohteesta jälkimmäisen.

Jotkut lukijoista saattavat sanoa, että minähän puhun niin kuin Björn Wahlroos. Niin puhun. Olen lainannut tarkoituksella hänen ajatuksiaan, maustanut niitä omillani ja paljastan sen vasta nyt, koska niiden joiden pitäisi kuunnella Wahlroosia, sulkevat silmänsä ja korvansa heti kun hänen nimensä mainitaan.

Hyi helvetti, markkinataloutta – vaikka juuri siihen menestyksemme on aina perustunut.

Wahlroos on syvästi huolissaan. Hän haluaisi olla ylpeä synnyinmaastaan, mutta häntä hävettää tämä surkeus. Häntä ei haittaa se, etteivät kaikki pidä hänestä. Ei minuakaan. Mutta se haittaa, ettei hänen ajatuksiinsa vastata asiallisesti.

Jos Suomi tekee konkurssin, Wahlroosin visio markkinatalouden roolin vahvistamisesta toteutuu, luultavasti hallitsemattomammin kuin jos tekisimme sen itse ja nyt. Me tarvitsemme markkinataloutta ja ihmisten itsemääräämisoikeutta nyt enemmän kuin koskaan aiemmin.


Katastrofin estämiseksi meidän pitää kopioida pikaisesti maailmasta sellaisia malleja, jotka toimivat. Kun perusasiat saadaan kuntoon, talous kasvuun ja ihmisten tulevaisuudenusko takaisin, meillä on taas varaa omaperäiseen erilaisuuteen.

-

Tässä linkki Wahlroosin esitykseen. Suosittelen!