Joseconomics eli lottokansantalouden perusteet

Hätkähditkö, kun he sanoivat jos? Vaalien viimeisessä suuressa tv-väittelyssä puolueiden puheenjohtajat mainitsivat nuo kolme kirjainta niin monta kertaa, että olisi pitänyt laskea. Mutta laskemattakin on selvää, mihin lottokansan tärkeimpien päättäjien talousajattelu perustuu.

Jos maailmantalous piristyy, pelottavia sopeutuksia ei tarvitse tehdä. Jos työmarkkinajärjestöt sopivat, jos Venäjällä palataan normaaliin ja jos Sichuanin kiinalaiset matkustavat Lappiin, niin eipä huolta Suomella. Tai jos Saksa heltyisi elvyttämään, niin siinäkin voisi olla meille oljenkorsi.

Elämme lottokansantaloudessa ja oppimme on joseconomics, tuulen kääntymisen kuponki, jota odottelemme sitkeästi.

Työmarkkinoita pitäisi uudistaa. Tarvittaisiin ajattelun ja kulttuurin mullistus. Todennäköisyys työmarkkinajärjestöistä lähtevään läpimurtoon on kuitenkin lähes yhtä pieni kuin lauantai-illan rakkaassa arvonnassa.

Eiliseen YLEn suureen vaalikeskusteluun osallistui torstai-iltana myös kolme talousviisasta, joista yksi oli arvostettu Sixten Korkman. Sain viime viikolla lyhyen tilaisuuden keskustella hänen kanssaan reseptiikasta, joka tuo Suomen pois talousahdingosta. Sixtenin pohjimmainen viesti oli, että ei kannata sopeuttaa liian tiukasti, eikä oikeastaan tehdä juuri muutakaan merkittävää, sillä maailmantalous vetää Suomen aikanaan lamasta. Kuponki numero yksi.

***

Kupongin numero kaksi nykäisee esiin Antti Rinne: vienti.

Rinne kertoo kansalle, että Suomi toipuu teollisuusvetoisella kasvulla ja tiedotusvälineet toistelevat, että Rinteen mielestä Suomi tarvitsee kasvua ikään kuin se olisi jokin uutinen. Vain konstit puuttuvat.

Niin pitkään kuin sanoja kasvu ja vienti toistetaan toivetilana ilman konkreettisia ratkaisuja, kyse on vain joseconomicsista.

Palautetaanpa mieleen, millaisia toimia Teknologiateollisuus - maan tärkein toimialajärjestö – on toivonut poliitikoilta: 1. Sääntelyn purkaminen. 2. Verotuksen kannustimet tukemaan sijoituksia Suomeen. 3. Ennustettava toimintaympäristö.

Rinteen demareille nämä kaikki ovat vaikeita asioita. Sääntely on hyväksi virkamiesten ja ay-liikkeen tukemalle puolueelle (oikeat duunarit käyvät vähiin), verotusta pitää kiristää, eikä ennustettavuudestakaan voida puhua, kun mies ei esitä tulevaisuudesta visiota, johon liike-elämä voisi päätöksissään nojata. 

***

Kolmas kuponki on uusi Nokia.

Rinne, Sipilä ja Stubb pitävät erityisen paljon Supercellistä, ja kukapa ei pitäisi. Supercellin bisnes uusien lukemattomien pelien kehittämisessä muistuttaa ilahduttavasti lottoamista, ja yhtiön tuottamat valtavat voitot ja verot tarjoavat terapiaa post-Nokian traumasta kärsivälle Suomelle. Kunpa vain saisimme monta uutta Supercelliä, niin meidän ei tarvitsisi tehdä muita muutoksia!

Vaalipaneeleissa politiikat kertovat mielellään kannattajiensa taloudellissta tai ideologista lähtökohdista mihin liiketoimintaan Suomen yritysten tulisi panostaa. Ensimmäiselle se on arktinen alue, toiselle biotalous, kolmannelle peliteollisuus, neljälle tuulivoima, vitoselle teollisuus ja sitä rataa. Voi kun samalla tarmolla edistettäisiin yrittäjyyden ja työllistämisen yleisiä edellytyksiä. Ei tarvitsi lotota tai jossitella. Yrittäjät ja yritykset kyllä löytävät toimialat, joihin satsata.

Suomen tilanne ei ole millään tavalla epäselvä. Tällä maalla on yksinkertaisesti liian pienet tulot.

Tulot kasvavat, kun talous kasvaa. Talous kasvaa kun työn antamisesta tehdään helpompaa eli lisätään työmarkkinoiden joustoja. Kannustinloukkujen purku auttaa ihmisiä tarjoamaan työpanostaan työnantajille. Myös yrityksiä häiritsevästä byrokratiasta pitää päästä eroon.

Pelkästään näillä keinoilla päästään pitkälle. Tulevan pääministerin kannattaa kuitenkin varmistaa myönteinen kehitys kaikissa mahdollisissa keleissä. Siksi tarvitaan myös kannustimia investointeihin ja työn tekemiseen. Helpoiten se onnistuu verotusta säätämällä.

Hyvä johtaminen ei ole jossittelua.

Kuva (c) Jussi Lähde