tiistai 28. heinäkuuta 2015

Unelmointi ei tee Suomesta monikulttuurista

Suomi ei muutu monikulttuuriseksi sillä tavalla, että monikulttuurisuuden puolesta osoitetaan mieltä. Monikulttuurisuus toteutuu, kun maahan muuttaa ihmisiä eri kulttuureista.

Suuri osa niistä suomalaisista, jotka tuomitsevat immoset ja hänen hengenheimolaisensa, eivät oikeasti halua nähdä täällä mitään muuta kuin sinisilmäisiä elovena-hahmoja ja muutamia hassuja kiintiöpakolaisia. Viimeksi mainitut suostutaan ottamaan, ettei Suomen maine menisi.

Monikulttuurisuudesta on helppo lausua kauniita sanoja. Immostelijoihin on luontevaa purkaa monenlaisia turhaumia kesän kehnosta säästä alkaen.

Mutta kun porukalle sitten koittaa tilaisuus ryhtyä aitoihin toimiin monikulttuurisuuden edistämiseksi, enemmistö kääntää selkänsä ja siirtää puheen grillaukseen tai mustikkaämpäriin.

Tiedoksi kaikille: Suomi estää aktiivisesti työstä kiinnostuneiden ihmisten muuttoa EU/ETA-alueen ulkopuolisista maista. Tässä maassa maahanmuuttajien osuus on viitisen prosenttia väestöstä, puolet siitä mitä Islannissa ja Tanskassa. Norjassa heitä on kolminkertainen määrä ja Ruotsissa neljä kertaa se mikä meillä.

Maailman dynaamisimmat kansakunnat Yhdysvallat, Sveitsi ja Singapore ovat monikulttuureja, kuten myös Kanada, Britannia, Ruotsi, Saksa ja Hollanti. Niiden menestys perustuu rotujen törmäyksiin ja sekoittumiseen, joka rikastaa mutta on joiltakin osin myös kitkainen ja kaoottinen.

Suomi muistuttaa enemmän monokulttuureja, sellaisia lintukotoja kuin Valko-Venäjä ja Pohjois-Korea. Maamme on onnistunut tehokkaasti hylkimään uusia ihmisiä, ajatuksia ja tapoja. Viimeiset yhteiskunnalliseen menestykseen yltäneet maahanmuuttajat (Fazerit, Pauligit ja Sinebrychoffit) saapuivat Suomeen 1800-luvulla – jos muutamia urheilun ja viihteen tähtiä ei lasketa.

Oman yritykseni Management Eventsin riveissä työskentelee Helsingissä pitkälle toistakymmentä kansallisuutta. Monikulttuurisuus on ollut rikkaus, joka on auttanut meitä kansainvälistymään. Se tuskin olisi onnistunut ilman heitä: lahjakkaita ja ahkeria ihmisiä, jotka ovat syntyneet jossakin muualla.

Ulkomaalaisten ihmisten palkkaaminen suomalaiseen firmaan ei ole kuitenkaan ihan yksinkertainen juttu. Suomi on päättänyt, että tähän maahan ei saa tulla töihin ETA-alueen ulkopuolelta ilman hidasta ja byrokraattista tarveharkintaa. Se on tehokkaasti estänyt työperäisen maahanmuuton. Tulematta ovat jääneet niin ihmiset kuin heidän ideansakin.

Suomen on hyvä kantaa vastuunsa pakolaisista. Sen lisäksi meidän on avattava rajat työperäiselle maahanmuutolle.

On vaikea nähdä, miten kieltä ja kulttuuria ymmärtämätön ulkomaalainen voisi voittaa kantasuomalaisen kilpailussa työpaikoista. Jos joku pitää tällaista huolestuttavana uhkakuvana, minä huolestun puolestani siitä, miten heikkona hän pitää kantasuomalaisen työmoraalia ja asennetta.

Monikulttuurisuuteen liittyvä keskustelu on jokseenkin hyödytöntä, jos se ei johda mihinkään muuhun kuin omahyväiseen tyrmistelyyn. Monikulttuurisuutta ei tueta unelmoimalla, päivittelemällä tai päätä aukomalla vaan rajoja aukomalla.


Siksi pyydän teiltä, rakkaat suvaitsevaisuuden ystävät: Kun tuomitsette Immosen ja hänen kavereidensa puheet, kertokaa samalla kuinka nopeasti poistaisitte työperäisen maahanmuuton tarveharkinnan ja kuinka moninkertaiseksi maahanmuutto voisi mielestänne nykyisestä kasvaa.

Blogi on kirjoitettu Tbilisissä, ikkunattomassa hotellihuoneessa, jossa on yhtä paljon näköaloja kuin Suomen monikulttuurisuuskeskustelussa tällä hetkellä.

9 kommenttia:

  1. Tarviharkinta olisi viisasta poistaa heti. Työperäisiä maahanmuuttajia Suomeen mahtuisi helposti muutama kymmenen miljoonaa. Se lienee enemmän kuin on lyhyellä tähtäimellä tulossa. Unelmointia, tiedäthän.

    VastaaPoista
  2. Itsensä työllistäviä yrittäjiä ja veronsa maksavia vaikka 10 miljoonaa. Kumma kun niitä ei löydy.

    VastaaPoista
  3. Olen osittain samaa mieltä hymistelypointista, mutta en täysin. Julkisella keskustelulla on kuitenkin merkitystä asenteiden, käytöksen ja puheen muokkaajina.

    Aina välillä on tärkeää tehdä selkeitä linjanvetoja sen suhteen mikä on sosiaalisesti hyväksyttävää puhetta ja mikä ei. Nykyään kun meillä on poliittisia ryhmiä jotka aktiivisesti ja määrätietoisesti pyrkivät hivuttamaan sallittua retoriikkaa jatkuvasti rasistisempaan ja vihamielisempään suuntaan, eri muotoiset mielenilmaukset ovat mielestäni suorastaan välttämättömiä korjausliikkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu. Kansalaisaktivismi (esimerkiksi mielenilmausten/-osoitusten muodossa) ja työperäisen maahanmuuton tarveharkinnan poistaminen (ja/tai sen kannattaminen) eivät ole toisensa poissulkevia.

      Poista
  4. Lopettakaa jo se heikosta työmoraalista ja asenteesta marmattaminen, jonka takana on kusipäinen "kyllä Siperia opettaa" -asenne. Olemme kaikki samassa veneessä ja eteenpäin ei vastakkainasettelulla pääse vaan yhteistyöllä, kun vielä muista, että te hyväosaiset ja kyvykkäät kyllä pärjäätte aina niitä pahnanpohjimmaisia paremmin.

    VastaaPoista
  5. Minä olin siellä vastustamassa rasismia.

    VastaaPoista
  6. Olli, voitko selventää tarkemmin mitä tuollainen tarveharkinta pitää sisällään?

    Jos yritykselläsi on paikka auki johon voit palkata suomalaisen/eu-laisen samana päivänä.

    Kauan prosessi kestää EU/ETA-ulkomaalaiselle, mitä se maksaa, mitä ehtoja siihen kuuluu?

    VastaaPoista
  7. Jan Meyer taisi muuttaa Turkuun. Fiksut maahanmuuttajat miettivät mahdollisuuksia ja Suomi ei välttämättä ole kaikille se ykköskohde, minne tulla. Maahanmuuttajat kärsivät samoista ongelmista kuin suomalaisetkin eli mm. yliopistojen heikkolaatuisuudesta, kalliista asumisesta ja pienistä kotimarkkinoista. On luonnollista, että esim. Saksa on dynaamisempi maa, kun se on suurempi ja sijaitsee keskellä Eurooppaa. Täällä periferiassa pitäisi olla ketterä, moderni yhteiskunta, jossa esteitä olisi mahdollisimman vähän, jotta se houkuttelisi yritteliäitä maahanmuuttajia tänne opiskelemaan ja perustamaan yrityksiä.

    Samaa mieltä olen siitä, että tuo tarvehankinta ei ole enää tätä päivää. Kilpailu tekee muutenkin hyvää. Jos on eteviä henkilöitä paljon, sparraavat ne samalla toisiaan parempiin suorituksiin. Jos taso on vaatimaton ja henkilöitä vähän, käy kuin suomalaiselle mäkihypylle.

    VastaaPoista