tiistai 28. heinäkuuta 2015

Unelmointi ei tee Suomesta monikulttuurista

Suomi ei muutu monikulttuuriseksi sillä tavalla, että monikulttuurisuuden puolesta osoitetaan mieltä. Monikulttuurisuus toteutuu, kun maahan muuttaa ihmisiä eri kulttuureista.

Suuri osa niistä suomalaisista, jotka tuomitsevat immoset ja hänen hengenheimolaisensa, eivät oikeasti halua nähdä täällä mitään muuta kuin sinisilmäisiä elovena-hahmoja ja muutamia hassuja kiintiöpakolaisia. Viimeksi mainitut suostutaan ottamaan, ettei Suomen maine menisi.

Monikulttuurisuudesta on helppo lausua kauniita sanoja. Immostelijoihin on luontevaa purkaa monenlaisia turhaumia kesän kehnosta säästä alkaen.

Mutta kun porukalle sitten koittaa tilaisuus ryhtyä aitoihin toimiin monikulttuurisuuden edistämiseksi, enemmistö kääntää selkänsä ja siirtää puheen grillaukseen tai mustikkaämpäriin.

Tiedoksi kaikille: Suomi estää aktiivisesti työstä kiinnostuneiden ihmisten muuttoa EU/ETA-alueen ulkopuolisista maista. Tässä maassa maahanmuuttajien osuus on viitisen prosenttia väestöstä, puolet siitä mitä Islannissa ja Tanskassa. Norjassa heitä on kolminkertainen määrä ja Ruotsissa neljä kertaa se mikä meillä.

Maailman dynaamisimmat kansakunnat Yhdysvallat, Sveitsi ja Singapore ovat monikulttuureja, kuten myös Kanada, Britannia, Ruotsi, Saksa ja Hollanti. Niiden menestys perustuu rotujen törmäyksiin ja sekoittumiseen, joka rikastaa mutta on joiltakin osin myös kitkainen ja kaoottinen.

Suomi muistuttaa enemmän monokulttuureja, sellaisia lintukotoja kuin Valko-Venäjä ja Pohjois-Korea. Maamme on onnistunut tehokkaasti hylkimään uusia ihmisiä, ajatuksia ja tapoja. Viimeiset yhteiskunnalliseen menestykseen yltäneet maahanmuuttajat (Fazerit, Pauligit ja Sinebrychoffit) saapuivat Suomeen 1800-luvulla – jos muutamia urheilun ja viihteen tähtiä ei lasketa.

Oman yritykseni Management Eventsin riveissä työskentelee Helsingissä pitkälle toistakymmentä kansallisuutta. Monikulttuurisuus on ollut rikkaus, joka on auttanut meitä kansainvälistymään. Se tuskin olisi onnistunut ilman heitä: lahjakkaita ja ahkeria ihmisiä, jotka ovat syntyneet jossakin muualla.

Ulkomaalaisten ihmisten palkkaaminen suomalaiseen firmaan ei ole kuitenkaan ihan yksinkertainen juttu. Suomi on päättänyt, että tähän maahan ei saa tulla töihin ETA-alueen ulkopuolelta ilman hidasta ja byrokraattista tarveharkintaa. Se on tehokkaasti estänyt työperäisen maahanmuuton. Tulematta ovat jääneet niin ihmiset kuin heidän ideansakin.

Suomen on hyvä kantaa vastuunsa pakolaisista. Sen lisäksi meidän on avattava rajat työperäiselle maahanmuutolle.

On vaikea nähdä, miten kieltä ja kulttuuria ymmärtämätön ulkomaalainen voisi voittaa kantasuomalaisen kilpailussa työpaikoista. Jos joku pitää tällaista huolestuttavana uhkakuvana, minä huolestun puolestani siitä, miten heikkona hän pitää kantasuomalaisen työmoraalia ja asennetta.

Monikulttuurisuuteen liittyvä keskustelu on jokseenkin hyödytöntä, jos se ei johda mihinkään muuhun kuin omahyväiseen tyrmistelyyn. Monikulttuurisuutta ei tueta unelmoimalla, päivittelemällä tai päätä aukomalla vaan rajoja aukomalla.


Siksi pyydän teiltä, rakkaat suvaitsevaisuuden ystävät: Kun tuomitsette Immosen ja hänen kavereidensa puheet, kertokaa samalla kuinka nopeasti poistaisitte työperäisen maahanmuuton tarveharkinnan ja kuinka moninkertaiseksi maahanmuutto voisi mielestänne nykyisestä kasvaa.

Blogi on kirjoitettu Tbilisissä, ikkunattomassa hotellihuoneessa, jossa on yhtä paljon näköaloja kuin Suomen monikulttuurisuuskeskustelussa tällä hetkellä.