torstai 19. tammikuuta 2017

Suomikin on täynnä pieniä trumpisteja.

Yhdysvaltojen uusi presidentti vannoo virkavalan huomenna. En muista miesmuistiin, että mikään asia olisi aiheuttanut minulle käänteitä vatsanpohjassa samalla tavalla kuin Donald Trumpin virkakauden aloitus.



Hengityksen pidättelemistä ei voi tehdä neljän vuoden ajan. Siksi on parempi yksilötasolla keskittyä vaikuttamaan niihin asioihin joihin voi: perheeseen, työhön, terveyteen, läheisiin. Kun ihminen tekee niin, hän voi kohdata myllertävän maailman shokit paremmassa taloudellisessa ja henkisessä valmiudessa.

Olen lukenut paljon Donald Trumpista. Olen perehtynyt myös hänen toimintamalleihinsa. Ne eivät ole lopulta kovin kaukana meidän kotoisesta Suomenmaasta.

Suomikin on täynnä pieniä trumpisteja. Venytämme totuutta ja levitämme väitteitä, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Moni suomalainen vaikuttaja käyttää samoja lääkkeitä kuin Trump mutta pienempinä annoksina.

Totuudenjälkeisen ajan vakavin oire on julkisen keskustelun tason heikkeneminen. Tunteet jyräävät faktat. Jyrkkä yksioikoisuus voittaa maltillisen ja monipuolisen pohdiskelun. Perinteisen median heikkeneminen on tuonut julkiseen keskusteluun mukaan uudet äänitorvet, joita voisi kauniisti sanoa vaihtoehtoisiksi medioiksi. Klikkien maksimointi on tärkeä liiketoimintamalli kaikille medioille. Tunne klikkaa linkkiä järkeä herkemmin.

Yllättävän suurten ihmismassojen, jopa niin sanottujen tolkun kansalaisten suhteellisuudentaju horjuu. Ihmiset jakavat tietoa, joka tuntuu heistä oikealta. Ei siis ole oikein vaan tuntuu oikealta. Mahdollisuudet mielipiteiden manipulointiin paranevat, koska virheitä ei enää korjata.

Muistelen esimerkiksi listausta Amerikan presidentinvaaleista jaetuimpien uutisten osalta. Kärkeä hallitsivat uutiset, jotka olivat puhdasta roskaa. Toinen näyttävä esimerkki on hiljattain Suomessa julkistettu juttu, jossa väitettiin että Suomen julkinen sektori on selvästi pienempi kuin uskotaan ja ettei velka ole ongelma.

Totuuden vääristyminen on vaarallinen ilmiö demokratian, länsimaisen sivistyksen ja lopulta rauhan kannalta. Koko länsimainen yhteiskunta perustuu pohjimmiltaan totuuteen – tai vähintäänkin totuuden etsimiseen.

Valheet ja vääristely ovat jo vahingoittaneet Suomeakin. Nöyrä ja sitkeä kansa on vähitellen turtunut uskomaan siihen väitteeseen, että paras ratkaisu ongelmiin on ratkaisun lykkääminen.

Oppositio iskee kiinni kaikkeen, mitä hallitus yrittää tehdä. Monet huippupoliitikot ovat jääneet some-koukkuun: Mitä rajummin sanot, sitä enemmän seuraajat tökkivät tviittiisi sydämiä. Klikkijournalismista riippuvainen media voimistaa huutelun voimaa. Demokratia rampautuu meillä ja muualla huolestuttavaa tahtia.

Minusta suomalaisten poliitikkojen ja median pitäisi lopettaa trumpismi ennen kuin on liian myöhäistä. Ehdotan, että valtakunnan merkittävimmät poliitikot julistavat tviittirauhan viimeistään kunnallisvaalien jälkeen ja vetäytyvät tekemään yhdessä sitä, mistä heille maksetaan: huolehtimaan isänmaan tulevaisuudesta.

Hallitus yrittää parhaillaan tehdä päätöstä suurista asehankinnoista yhdessä opposition kanssa, suljettujen ovien takana ja budjettiraamien ulkopuolella. Jos tämä ratkaisu osoittautuu toimivaksi, miksi sitä ei sovelleta myös talouden ja hyvinvoinnin suuriin ratkaisuihin?  Tehtäisiin Suomen pelastuspaketti politiikan normaalien raamien ulkopuolella. Mitä hyötyä on julkisesta keskustelusta, jos se estää tärkeät päätökset tämän ja seuraavien hallitusten aikana? Maantavaksi muodostuu, että jokainen hallitus käy vuorollaan epäonnistumassa.

Suomella on hieno tarina, mutta juuri nyt Suomi on huonossa kunnossa. Mitä tahansa voi tapahtua, kun presidentti Trump johtaa Yhdysvaltoja. Toisten maiden tuen varaan ei voida laskea mitään, onpa kyse sitten taloudesta tai turvallisuudesta.

Suomen pitäisi tehdä se, mitä jokainen itsestään huolta pitävä henkilö tekee:
Pitää huolta terveydestään, fyysisestä kunnostaa ja taloudestaan. Sellainen maa, joka ei pidä huolta omista asioistaan, ei riskeeraa ainoastaan hyvinvointiaan vaan myös itsenäisyytensä.

Nopein ja luultavasti varmin talouden ongelmien ratkaisu olisi, että Suomi ryhtyisi Ruotsiksi, kuten Juhana Vartiainen äskettäin ehdotti blogissaan.

Suomi kopioi Ruotsia 1900-luvun loppupuolella kaikissa tärkeissä yhteiskunnallisissa ratkaisuissa. Tuosta yhteydestä luovuttiin noin kymmenen vuotta sitten. Ei olisi kannattanut. 

Keskitytään tekemiseen eikä ihmeen odottamiseen. Pidetään sielu ja kroppa hyvässä kunnossa, vaalitaan hyviä suhteita läheisiin ja naapureihin. Seurataan tarkasti maailman muuttumista ja nautitaan työn imusta.

Pelkään pahoin, että Suomen nykyinen johtajasukupolvi ei kykene sulkemaan Twitteriä.

Luulen, että he eivät pysty sellaiseen politiikan kehyksien ylittävään sopimiseen ja valtiomiesmäisyyteen, jolla Suomi voisi aloittaa seuraan 100 vuotta terveenä toipuvana potilaana. Mutta samalla toivon, että he osoittavat huoleni aiheettomaksi. Kaikki on edelleen mahdollista: romahdus ja tai uusi menestys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti