Yhdysvaltojen uusi presidentti vannoo virkavalan huomenna. En
muista miesmuistiin, että mikään asia olisi aiheuttanut minulle käänteitä
vatsanpohjassa samalla tavalla kuin Donald Trumpin virkakauden aloitus.
Hengityksen pidättelemistä ei voi tehdä neljän vuoden ajan.
Siksi on parempi yksilötasolla keskittyä vaikuttamaan niihin asioihin joihin voi:
perheeseen, työhön, terveyteen, läheisiin. Kun ihminen tekee niin, hän voi
kohdata myllertävän maailman shokit paremmassa taloudellisessa ja henkisessä
valmiudessa.
Olen lukenut paljon Donald Trumpista. Olen perehtynyt myös
hänen toimintamalleihinsa. Ne eivät ole lopulta kovin kaukana meidän kotoisesta
Suomenmaasta.
Suomikin on täynnä pieniä trumpisteja. Venytämme totuutta ja
levitämme väitteitä, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Moni suomalainen
vaikuttaja käyttää samoja lääkkeitä kuin Trump mutta pienempinä annoksina.
Totuudenjälkeisen ajan vakavin oire on julkisen keskustelun
tason heikkeneminen. Tunteet jyräävät faktat. Jyrkkä yksioikoisuus voittaa
maltillisen ja monipuolisen pohdiskelun. Perinteisen median heikkeneminen on
tuonut julkiseen keskusteluun mukaan uudet äänitorvet, joita voisi kauniisti sanoa
vaihtoehtoisiksi medioiksi. Klikkien maksimointi on tärkeä liiketoimintamalli
kaikille medioille. Tunne klikkaa linkkiä järkeä herkemmin.
Yllättävän suurten ihmismassojen, jopa niin sanottujen tolkun
kansalaisten suhteellisuudentaju horjuu. Ihmiset jakavat tietoa, joka tuntuu
heistä oikealta. Ei siis ole oikein vaan tuntuu oikealta. Mahdollisuudet
mielipiteiden manipulointiin paranevat, koska virheitä ei enää korjata.
Muistelen esimerkiksi listausta Amerikan
presidentinvaaleista jaetuimpien uutisten osalta. Kärkeä hallitsivat uutiset,
jotka olivat puhdasta roskaa. Toinen näyttävä esimerkki on hiljattain Suomessa julkistettu
juttu, jossa väitettiin että Suomen julkinen sektori on selvästi pienempi kuin
uskotaan ja ettei velka ole ongelma.
Totuuden vääristyminen on vaarallinen ilmiö demokratian, länsimaisen
sivistyksen ja lopulta rauhan kannalta. Koko länsimainen yhteiskunta perustuu
pohjimmiltaan totuuteen – tai vähintäänkin totuuden etsimiseen.
Valheet ja vääristely ovat jo vahingoittaneet Suomeakin.
Nöyrä ja sitkeä kansa on vähitellen turtunut uskomaan siihen väitteeseen, että
paras ratkaisu ongelmiin on ratkaisun lykkääminen.
Oppositio iskee kiinni kaikkeen, mitä hallitus yrittää
tehdä. Monet huippupoliitikot ovat jääneet some-koukkuun: Mitä rajummin sanot,
sitä enemmän seuraajat tökkivät tviittiisi sydämiä. Klikkijournalismista
riippuvainen media voimistaa huutelun voimaa. Demokratia rampautuu meillä ja
muualla huolestuttavaa tahtia.
Minusta suomalaisten poliitikkojen ja median pitäisi
lopettaa trumpismi ennen kuin on liian myöhäistä. Ehdotan, että valtakunnan
merkittävimmät poliitikot julistavat tviittirauhan viimeistään kunnallisvaalien
jälkeen ja vetäytyvät tekemään yhdessä sitä, mistä heille maksetaan:
huolehtimaan isänmaan tulevaisuudesta.
Hallitus yrittää parhaillaan tehdä päätöstä suurista
asehankinnoista yhdessä opposition kanssa, suljettujen ovien takana ja
budjettiraamien ulkopuolella. Jos tämä ratkaisu osoittautuu toimivaksi, miksi
sitä ei sovelleta myös talouden ja hyvinvoinnin suuriin ratkaisuihin? Tehtäisiin Suomen pelastuspaketti politiikan
normaalien raamien ulkopuolella. Mitä hyötyä on julkisesta keskustelusta, jos se
estää tärkeät päätökset tämän ja seuraavien hallitusten aikana? Maantavaksi
muodostuu, että jokainen hallitus käy vuorollaan epäonnistumassa.
Suomella on hieno tarina, mutta juuri nyt Suomi on huonossa
kunnossa. Mitä tahansa voi tapahtua, kun presidentti Trump johtaa Yhdysvaltoja.
Toisten maiden tuen varaan ei voida laskea mitään, onpa kyse sitten taloudesta
tai turvallisuudesta.
Suomen pitäisi tehdä se, mitä jokainen itsestään huolta
pitävä henkilö tekee:
Pitää huolta terveydestään, fyysisestä kunnostaa ja
taloudestaan. Sellainen maa, joka ei pidä huolta omista asioistaan, ei
riskeeraa ainoastaan hyvinvointiaan vaan myös itsenäisyytensä.
Nopein ja luultavasti varmin talouden ongelmien ratkaisu
olisi, että Suomi ryhtyisi Ruotsiksi, kuten Juhana Vartiainen äskettäin ehdotti
blogissaan.
Suomi kopioi Ruotsia 1900-luvun loppupuolella kaikissa
tärkeissä yhteiskunnallisissa ratkaisuissa. Tuosta yhteydestä luovuttiin noin
kymmenen vuotta sitten. Ei olisi kannattanut.
Keskitytään tekemiseen eikä ihmeen odottamiseen. Pidetään
sielu ja kroppa hyvässä kunnossa, vaalitaan hyviä suhteita läheisiin ja
naapureihin. Seurataan tarkasti maailman muuttumista ja nautitaan työn imusta.
Pelkään pahoin, että Suomen nykyinen johtajasukupolvi ei
kykene sulkemaan Twitteriä.
Luulen, että he eivät pysty sellaiseen politiikan kehyksien
ylittävään sopimiseen ja valtiomiesmäisyyteen, jolla Suomi voisi aloittaa
seuraan 100 vuotta terveenä toipuvana potilaana. Mutta samalla toivon, että he
osoittavat huoleni aiheettomaksi. Kaikki on edelleen mahdollista: romahdus ja
tai uusi menestys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti