Ei töissä jaksa, jos on päänsärkyä, vapinaa, väsymystä,
masennusta tai muuten outo olo. Ihmisen on silloin jäätävä sairauslomalle. Kun
lapsi sairastuu, äiti jää kotiin hoitamaan pienokaistaan eikä koiraakaan voi
jättää yksin, jos sillä on vatsatauti.
Yllätykset kuuluvat elämään. Yrityksille ne kuitenkin
aiheuttavat eriasteisia seurauksia, joita voisi sanoa vaikkapa haasteiksi.
Mitä pienempi firma, sitä varmemmin ongelmat ratkaisee
yrittäjä itse. Pienyrittäjä kantaa työntekijöidensä elämää niskassaan, sanoo palvelualalla
vaikuttava tuttu yrittäjä: Yrittäjä maksaa sijaisen, kun koiran vatsa menee
sekaisin. Yrittäjä ottaa äkkilähdön sunnuntaitöihin, jos työntekijällä on
krapula. Siinä säästää satasen, koska laki ei pakota yrittäjää maksamaan itselleen
sunnuntaikorvauksia.
Lepoon ei ole varaa. Tunnen useammankin yrittäjän, joka ei
tänä kesänä pitänyt lomaa yhtä tai kahta päivään enempää. Lomailevan korporaatio-Suomen
ja yrittäjien välillä on dramaattinen ero.
Yrittäjät tykkäävät työstä. Monet suorastaan rakastavat reipasta
työntekoa. Työn tarjoaminen toisille ihmisille on kuitenkin suuri riski
pienelle yritykselle. Se pitäisi tehdä mahdollisimman helpoksi, jotta pienyrittäjät
uskaltaisivat palkata ensimmäisiä, toisia ja kolmansia työntekijöitä. Heidän
yksityiselämäänsä kuuluvien ja sinänsä valitettavien murheiden seurauksiin pitäisi
löytää jokin muu malli kuin se, että kaikki kaatuu yrittäjän niskaan
Ylihuomenna on Suomalaisen yrittäjän päivä. Silloin pidetään
paljon juhlapuheita. Lehdet kirjoittavat ja tv-studiossa jutellaan mukavia.
Yleensä nämä yrittäjyyskeskustelut ovat hyvin pinnallisia. Mieleen on jäänyt
eräs YLEn suurella vaivalla järjestämä yrittäjyysilta, josta tuli
sosiaaliturvailta.
Harvoja päättäjiä kiinnostaa oikeasti, miten yrittäjät jaksavat
ja mitä he haluaisivat.
Yrittäjät eivät esimerkiksi tarvitse pitkiä lomia tai parempaa
sosiaaliturvaa – sitä että valtio maksaa heidän palkkansa. Sen sijaan yrittäjä
toivoo, että talous pyörii iloisesti ja asiakas maksaa yrittäjälle palkan. Että
yrittäjä saa keskittyä siihen mikä on kaikkein tärkeintä. Ettei aika ja energia
tuhraannu säätämiseen lippujen ja lappujen parissa. Siitä yrittäjät näkevät
märkiä unia, sujuvasta työnteosta.
Suomessa on kymmeniä tuhansia pienyrittäjiä. Yrittäjien avautumisia
ei juuri nähdä julkisuudessa, koska he eivät halua valittaa.
Yhteiskuntasopimuksen vääntöjä nämä ihmiset seurasivat epäuskoisina
ja turhautuneina. Kabineteissa puhuttiin viiden prosentin joustoista, kun
tuhannet yrittäjät huomaavat yrittäjätulonsa romahtavan tänä vuonna 50
prosenttia.
Monet yrittäjät lopettavat vaikeina aikoina kokonaan palkanmaksun
itselleen ja elävät säästöillä, jotka voivat maksaa palkat työntekijöille ja
pitää kiinni hyvistä tyypeistä.
Yrittäjille voi tietysti sanoa, että itsehän lähdit, sehän
on ammatinvalintakysymys. Voithan sinä ryhtyä virkamieheksi, jos et jaksa enää
yrittää. Yhteiskunnan näkövinkkelistä katsottuna asia ei kuitenkaan ole näin
yksinkertainen.
Suuret yritykset tekevät kokoonsa nähden hyvin vähän
innovaatioita. Pienissä yrityksissä on se energia voima, raivo, mielikuvitus,
rohkeus ja hulluus, joka voi mullistaa kokonaisia toimialoja ensin kotimaassa
ja sitten koko maailmassa.
Yhdysvalloissa tämä tunnustetaan reilusti. Yrittäjät
muodostavat siellä yhteiskunnan ytimen. USA:ssa kaikki ovat ylpeitä
työpaikoista ja verotuloista, jotka syntyvät yrittäjäenergian
myötävaikutuksella. Siellä ymmärretään, että kaikki yritykset ovat joskus
olleet pieniä.
Suomessakin asenteet muuttuvat hiljalleen.
Yrittäjä ei ole enää rikollinen ja yrittäminen on juuri ja
juuri sallittua, kunhan yrittäjä ei vaurastu, ei nosta osinkoja eikä laajenna
toimintaa ulkomaille vaan investoi kaiken Suomeen.
Kansainvälinen liiketoiminta on hyvä, kun sen tekee insinöörivaltainen
suuryritys mielellään sellaisilla teknisillä innovaatioilla, jotka valloittavat
maailman niin ettei niitä tarvitse liiemmin myydä.
Suomalaista päätöksentekoa hallitsee korporatiivinen
vääristymä, jonka juuret ovat vahvalla historiassa. Täällä on ajateltu aina,
että hallitus, isot etujärjestöt ja suuryritykset voivat ratkaista isänmaan
ongelmat ja saada investoinnit kasvuun.
En olisi tästä niin varma. Koko se porukka, joka väänsi
yhteiskuntasopimusta, on osaltaan syyllinen Suomen tämänhetkiseen lamaan.
Suuret yritykset ovat irtisanoneet kymmenessä vuodessa 100
000 suomalaista työntekijää enemmän kuin ovat palkanneet. Monessa paikassa on
todellakin – mielenosoittajien toivetta noudattaen – tungettu innovaatiot
perseeseen ja ajettu kustannuksia väkisin alas.
Ay-joukkue on kangistunut neliraajajarrutukseen, vaikka
siellä tiedetään hyvin tällaisen tyylin seuraukset. Eteläranta puolestaan
haluaa helpon tien ulos tehdyistä virheistä. Kustannusten leikkaaminen on
vaivattomampaa kuin uusien tuotteiden ja palvelujen kehittely.
Juha Sipilän hallitus ei ole vielä ehtinyt epäonnistua.
Edellinen teki sen sijaan erittäin perusteellista työtä ollakseen tekemättä
mitään talouden hyväksi. Yhteisöverokannan leikkaus oli merkittävin poikkeus
tuohon passiiviseen peruslinjaan
Korporatiivinen päätöksenteko ei suosi uusia toimintatapoja,
yritteliäisyyttä tai uusia toimijoita. Miksi ei? Koska status quo on
loppupeleissä sekä suurten yritysten että ay-liikkeen etua. Suuremmat tulot kakusta
kelpaavat, mutta rohkeus ei riitä kakun kasvattamisen kannalta välttämättömään
innovointiin. Innovaattorithan saattavat onnistuessaan tulla tuhonneeksi
jotakin vanhaa ja suurta.
Suomi on nyt tullut siihen pisteeseen, jossa tämänkaltaiseen
typeryyteen ei ole enää varaa. Yrittäjät ovat turhautuneet käsittämättömään
saamattomuuden aikaan, joka syö luottamusta ja energiaa. Jotkut jo miettivät
mielessään, onko verojen maksu enää mielekästä. Päättyisikö tämä raskas aika
nopeammin, jos yrittäjät siirtyisivät suurella joukolla Viroon?
Yrittäjien ponnistelun ansiosta Suomi voi maksaa palkkaa
ELY:n, elintarviketurvallisuuden, paloturvallisuuden ja työsuojelun
virkamiehille, jotta he voivat vaikeuttaa yrittäjien toimintaa.
Yrittäjäsuojelua ei ole tietenkään järjestetty mitenkään, ja mahdollistaminen
on outo asia useimmille byrokraateille.
Jos yrittäjä pyytää virkamieheltä harkintaa (johon laki
tämän suorastaan velvoittaa), virkamies yleensä sanoo että asia ei ole minun
ongelmani vaan sinun – mene puhumaan lainsäätäjille. Estäminen kuuluu
virkamiehen tärkeimpiin tehtäviin, vaikka Suomi elää siitä että asioita
mahdollistetaan.
Luottamus on talouden polttoaine, se voima jonka varassa
yrittäjä tekee päätöksiä.
Kirjoittaja juhlistaa Management Eventsin
Amsterdamin toimiston 10-vuotista toimintaa.
Jotkut yrittäjät voittavat, kun kauppojen aukioloajat
vapautetaan, ja jotkut häviävät. Olennaisempaa on kuitenkin se, että tässä
maassa alkaa tapahtua. Kun hallitus tekee ripeästi kymmenen tai kaksikymmentä
päätöstä yrittäjyyden hyväksi, Suomen uusi nousu voi alkaa.
Yhdenkään kampaamoyrittäjän ei pitäisi enää joutua maksamaan
virkamiehille sataa euroa siitä ilosta, että pääsee harjoittamaan ammattiaan
Suomen itsenäisyyspäivänä.
Itsenäisyyden etulinja ei kulje enää Kannaksella vaan
valtion tulo- ja menoarvion viimeisellä rivillä. Mitä enemmän pystymme
vapauttamaan yrittäjän energia ja poistamaan hänen arjestaan kitkaa, sitä
paremmin menestyvät myös yrityksen työntekijät, hänen kotikuntansa ja Suomen
valtio.
Tässä artikkelissa on vakava asiavirhe. Itselläni tänä vuonna on kertynyt jo kauheat 4 arkipäivää "lomaa" eli tuo kahden päivän väite ei pidä paikkansa. Kaikki muu sitten pitääkin ;-)
VastaaPoistaYrittäjä tekee viime kädessä töitä oman elintasonsa turvaamiseksi ja (toivottavasti) sellaisen aiheen parissa, mikä kiinnostaa, mistä nauttii ja missä viihtyy. Jos yrittäjä maksaa virkamiehelle palkkaa siitä, että virkamies tekee yrittäjän elämästä vaikeampaa niin aika järjettömältähän se kuulostaa.
VastaaPoistaTuohon liittyen, ja reilun 3 vuoden kokemuksella, voin erittäin lämpimästi suositella yrityksen perustamista/siirtämistä Viroon jos se suinkin on mahdollista. Virossa ei jakseta nillittää turhista, yrittäjän elämää ei vaikeuteta yllämainittuun tyyliin, ja yrittämiseen oikeasti kannustetaan verotusmallinkin puolesta monin keinoin. Eläminenkin on merkittävästi Suomea halvempaa ja Tallinnasta pääsee Helsinkiin kolmessa tunnissa tarvittaessa. Helsinkiin verrattuna elinkustannukset ovat kokonaisuudessaa noin kolmanneksen edullisemmat. Puolet vähemmän jos juo paljon viinaa.
Odottamattomana yllärinä tuli vastaan se, että virolaiset eivät yleensäkään jaksa pingottaa ja nillittää suomalaiseen tyyliin, minkä ansiosta eläminen on paljon leppoisampaa, kun ei tarvitse jatkuvasti kiristellä hampaita mitättömistä.